ON ELO TÄÄ KAUHEA ARVOITUS
MIES SANOI JA LÄHTI OVESTA ULOS
ULKONA OLI KYLMÄÄ JA HÖLMÖÄ, HUI
KADONNEET TÄHDET LAHDESSA UI

MIES EKSYI JA MENI EDES JA TAAS
OLI MONTA JALANJÄLKEÄ MAAS
MIES KATSOI NIITÄ JÄLKIÄ SIINÄ
SANOI VIIMEIN HÄMMENTYNEENÄ

OLEN HIIHTÄNYT METSÄÄ, JÄRVEÄ
NIIN KUIN ÄÄNETÖN TUMMA PUU
EIPÄ SIINÄ OLE KAI MITÄÄN JÄRKEÄ

JOS EI TIEDÄ MIKÄ TÄÄLLÄ ONNISTUU
KUN ON TUO RAKKAUSKIN AIKA MUTKAINEN TIE
ENKÄ TIEDÄ EDES MINNE SE EI VIE