Nykyajan sodankäynnin olemus

Kauan ennen kuin mies, jos hän on vaalea
ja tosi, hankkii jonkin korkean reitin taidot,
on hän jo aivan liian kaunis käsitettäväksi,
täynnä kattoja ja lasia, lihanpala,
joka ei salli itseään revittävän kappaleiksi.

Kuka näkeekään hänen säteilevän naamansa
ja hehkuvat silmänsä, luulee paikkaa laajemmaksi
kuin se onkaan, ateriaksi, josta ei voi kertoa;
joka täytyy nähdä ja elää todella. Murskaudumme
vasten hänen kalliotaan epäilyn huokuina,

luomme uria, pelkäämme kuninkaita. Ja jos nainen
voi olla olemassa, ei hän ole mikään pieni näyttely,
vaan risteys metsässä, niin syvällä elämässä,
niin tiheässä ja punnitussa, että tuskin
kuulemme ääntäkään. Kun hänen lahjansa

annetaan, kuuluu nimetöntä musiikkia,
katoavaista ja pakenevaa, kiinnostus kasvaa
jokaiseen asiaan. Hänen seurassaan ei voi olla
nöyryytystä, ainoastaan hallitsevaa voimaa
valtakunnan verran. Nämä ovat sodan muodot,

ilkeä hyve, ikuinen kiusa. Luovuta itsesi
näille pedoille, ilmaherruudelle, kauppalaivastolle,
kansan julman metallisen hengen käsikirjoitukselle.
Miksi tuhlaisit elämääsi linnoja rakentaen?
Ole nöyrä, puhdas, harmonia silmät suljettuina

korvan päässä, irvistys sanomassa silli, siiiilliiiii.

Kommentointi on suljettu.