Mont Blanc

Jos kauneus on totuutta, totuus on latteaa:
kaikki, jotka näkevät, kadehtivat lehtiä, sileyttä,
vislaavia lintuja, liian vihreitä uskottaviksi;
Mont Blanc on porrastettu, junat puhkovat tundraa,
kamerat menevät minne mikään koi ei voi.
Miksi enää hämmentäisi päätä pidempi rauha?
Sanat annetaan pyytävälle, ajattelu ei ole hankalaa.
Mikä on? Sudet, mulkut, persereiät – koettelemus,
jota täyttynyt työ tai toivo ei helpota; että runoilijat,
koska sellaisia ovat, herkistyvät valehtelemaan,
luulevat Homeroksen auringon paistavan yksin heille.
Valo tietää vain tämän: koko maa on isämme linnaa,
luunvalju ja paljas. Runoilija epäonnistuu.
Meidän on mentävä, jätettävä hänet yrittämään.

Kommentointi on suljettu.