Voltaire ja kriitikot

La Fontaine oli syystäkin kuuluisa faabeleistaan, joita pidetään edelleen eräänä ranskankielisen kirjallisuuden suurimmista saavutuksista. Muutkin kuitenkin kirjoittivat näitä suosittuja satuja. Eräs heistä oli Antoine Houdar de la Motte (1672–1731), josta tuli myöhemmin Ranskan Akatemian jäsen. Kun La Motten kertomukset julkaistiin, oli muodikasta haukkua niitä. Eräänä iltana Vendomen herttuan luona useat valtakunnan eturivin kriitikoista huvittelivat keksimällä toinen toistaan kammottavampia kirjailijaa pilkkaavia sutkauksia. Voltaire sattui olemaan paikalla. “Herrasmiehet”, hän sanoi, “olen kanssanne täysin samaa mieltä. Millainen ero La Motten ja La Fontainen tyylien välillä onkaan! Oletteko muuten nähneet La Fontainen kirjan uusinta painosta?” Seurue vastasi kieltävästi, mutta aiheesta innostuen. “Sitten ette ole kuulleet tuota uskomattoman kaunista kertomusta, joka löydettiin Bouillonin kreivittären papereiden joukosta.” Vapauden itselleen suoden Voltaire lausui heille kyseisen faabelin. Sen päätteeksi kaikki paikalla olleet olivat hurmaantuneita. “Tässä”, Voltaire sanoi, “on todellakin La Fontainen henki, luonto kaikessa yksinkertaisuudessaan. Millaista viattomuutta! Millaista suloa! Herrasmiehet”, hän jatkoi, “löydätte faabelin La Motten kirjasta.” Hämmennys valtasi kaikki paitsi Voltairen, joka myhäili tyytyväisenä paljastettuaan makutuomareiden pinnallisuuden.

Kommentointi on suljettu.