Tyyni

Tietää, mitä on, olemme itse tai emme:
järven tyyni pinta illalla, kun vastaranta,

hetken vielä, hehkuu ennen hämärää.
Upotat silmiä, kylmiä hiuksia myöten

sen, joka epäili, pelkäsi uskon määrää:
tyhjä on vesi ja maa, tyhjä tähtien tuuli,

mitaton voimien liike, pauhu ja raivo;
mitätön mielesi tulevaa kantava huoli.

Hengitä nyt, keskity vain tähän työhön:
nimeä, sanaton, sanaton, ja kulje yöhön.

Kommentointi on suljettu.