Sunnuntaiaamu

Mitä halusin sanoa? Tahdoinko puhua
niin kuin linnunlaulu, tai sunnuntaiaamu,
auringon saarna avarassa kirkossa,
johon kukaan ei saavu,

koska jokainen asuu jo siellä,
mihin sana on kiirinyt sanomansa:
että historian loppu ei ollut rakennuksen alku,
vaan loppu? Taloni ei sorru,

olen hyvinvoiva varas, jokainen haavani
öljyllä voideltu, valolla hoidettu:
jäämme kadunkulmaan katsomaan
kasvoista kasvoihin viimeistä jumalaa,

joka ymmärtää, antaa, paljastaa.
Puistossa paskapää huutaa: “Neekerit vittuun”,
juuri kun selitän pelastusoppia,
juuri kun muistin, mitä halusin sanoa.

Kommentointi on suljettu.