Sanaton

Mitä ikinä sinusta sanotaankaan
puhkoo puhtaan rintasi, viaton;
jokainen kirjain on tarpeeton,
uusia nauloja vanhaan hautaan.
Ne, joita kosit, jotka valitset,
hiljaa hakaasi paimennat,
opetat sulkemaan suun ja korvat,
silmät ja nenän, vaiti kuin kivi,
joka vajoaa: et ole sokea aamu,
vaan pimeä yö, joka valaisee.
Oi kuuleva puu, näkevä tuuli,
tee mykäksi se, joka lukee,
ettei hän antaisi onneaan julki,
pettäisi kainoa pelastajaa.

Kommentointi on suljettu.