Rupikonnat

Missä enää viipyisimme, viihtyisimme
lemmen tuskan, sotivan silmän kanssa?
Uni väsyttää, terveyskin sumeaa on,
taistelun arvet liian vanhat nimettäviksi,
mutta esimiehet kärttävät kestimään,
vaimot tahtovat syödä, kassat lyödä.
Ajan virka virttää. Kumotkaa juhlat,
katkokaa joulu, juhannuskin juurestaan,
ajakaa karitsat kasvun tarhastaan
hävittämään pääsiäisen leuhkivat konnat,
helakkana rehottavat, raakkuvat haavat
rannan samentaman virran reunalla,
missä kotilo, luomansa kuorman tuomana,
matelee murenevan ruuhen varjossa.

Kommentointi on suljettu.