Miekkavalaat

Jotkut karkaavat kadottaakseen suuntansa,
toiset kysyäkseen tuomionsa lopullisuutta,
virheensä valtaa ja oikeaa ulottuvuutta,
ikään kuin etäisillä, autioilla rannoilla
saapumisen maisemat soisivat ehtoja
aarteen etsintään: viimein, uusi merkitys,
tiedottoman käden veistämä tunnoton säe
kuin meren hiekkaan piirtämä ymmärrys
tai miekkavalaiden sylkemät lihanpalat,
jotka kasvavat pyrstön ja nostavat sen —
mutta ikuisten aaltojen salatut merkit
pilkkaavat rannan valtaa, ja valaat kelluvat
aina liian kaukana — kauneus, voima, ryhti
yhtä ja samaa ainetta, väkivaltaista totuutta.

Kommentointi on suljettu.