Lääke

Myöhät varjot kävivät kärrynjälkiin,
piirsivät vihreitä viiruja kaurapeltoon,
puskivat puiden muotoja kuusensineen
pitkin viileitä rinteitä, joilla junamme
sinkosi samaan suuntaan kuin valokin,
pakeni tulevaan, jonne kadottuaan
kääntyisi, niin kuin mekin, pimeäksi
puolekseen. Tuo kontrasti antaisi esiin
jokaisen jyrkän yksityiskohdan,
jokaisen lehden lehvästössä, runsaassa
niin kuin hampaat karhun suussa —
historian enkelin valtava, kirjava turpa.
Sen tuimia ilmeitä uskovat puivat
niin kuin syvyys asuisi yksin niissä,
mutta tuhkan luonne on tulkitsematon,
ja minä, joka nyt on tuntematon, parantuu.

Kommentointi on suljettu.