Kotiovi

Silti jokin on läsnä. Silti jokin sinussa
laulaa, kun vaahtera peittää
naapurin seinän ja valkoiset pienat
ja palatessa, kun vieraat maut

maistuvat vielä, nuo vihreät läikkyvät
illan punassa, ja ohi tulppaanipenkan,
ohi nuoren perunan ja kaalin
tunnet taas tuon haan, joka pihasi on —

ylitä kynnys, heittäydy turvaan,
kuin jokin koditon peto etsisi sinua,
tuntisi nimeltä, tietäisi kaiken sen,
mitä itse vasta epäilet, peläten.

Sisällä, tukevat portaat nousevat ovelle,
jonka sama avain yhä avaa lovelle,
hämärä huone antaa istua kateissa,
oma lautanen kämmenten kupissa.

Kommentointi on suljettu.