James Thomson ja herra Quin

Kun runoilija Thomson (1700-1748) saapui ensimmäisen kerran Lontooseen, oli hän tukalissa taloudellisissa vaikeuksissa. Kun kuuluisa runoelma Seasons julkaistiin, eräs Thomsonin velkojista antoi hänestä pidätysmääräyksen, ajatellen kirjan julkaisun olevan sopiva hetki rahojen vaatimiseksi runoilijalta. Tarina Thomsonin ongelmista kantautui herra Quinin korviin. Quin oli lukenut Seasons-teoksen, muttei ollut koskaan tavannut itse kirjailijaa; hänelle kerrottiin, että Thomson oli velkavankilassa Holbornissa. Sinne Quin läksi, ja päästyään Thomsonin pakeille tokaisi: “Sir, ette tunne minua, mutta nimeni on Quin.” Thomson siihen, ettei voinut kehua tuntevansa vierastaan henkilökohtaisesti, mutta oli tullut tämän maineen ja saavutukset tuntemaan, ja pyysi tätä istuutumaan. Quin toteamaan, että oli tullut illastamaan Thomsonin kanssa, pyytäen kokkia jo ateriaa valmistamaan, ja oliko tämä runoilijasta hyväksyttävää. Oli, ja niin herrat illastivat. Portviinin jo kiertäessä Quin ilmoitti, että oli aika käydä asiaan. Thomson kertoi olevansa käytettävissä mihin tahansa tehtävään, johon hänen kykynsä vain riittäisivät. “Sir”, totesi Quin, “ymmärrätte väärin. Minä olen teidän käytettävissänne: olen teille velkaa sata puntaa, ja olen tullut maksamaan velkani.” Masentunut Thomson pyysi, ettei Quin pilailisi hänen kustannuksellaan, olihan tämä hänen nähdäkseen herrasmies, jota Thomson ei ollut mitenkään loukannut. “Ei”, sanoi Quin ääntään korottaen, “olen teille velkaa sata puntaa — tuossa”, setelin pöydälle laskien. Hämmästynyt Thomson pyytää selitystä, Quin vastaa: “Kun olin lukenut runoelmanne, mieleeni tuli, että minun tulisi tehdä testamenttini, sillä olen onnistunut keräämään elämäni aikana jonkin verran jälkeeni jätettävää omaisuutta; ja muiden perillisteni joukkoon merkitsin sata puntaa Seasons-runoelman kirjoittajalle; ja tänä päivänä, kun sain kuulla teidän olevan tässä talossa, ajattelin voivani miellyttää itseäni maksamalla tuon summan teille henkilökohtaisesti pikemminkin kuin antaa kuolinpesäni hallitsijoiden tehdä sen puolestani, etenkin kun te luultavasti kaipaisitte tuota summaa siinä vaiheessa paljon vähemmän; tällä asialla siis, herra Thomson, olen täällä tänään.” Sanomattakin on selvää, että Thomson lähti vankilasta hyväntekijänsä seurassa.

Kommentointi on suljettu.