Dustin Long kirjoittaa taas

Shane Jones haastattelee HTML Giantissa Dustin Longia. Longin esikoisromaani Icelander ilmestyi 2007. Luin sen joskus vuonna 2008 ja — samoin kuin Jones — olen jo pitkään odottanut uutta romaania. Pynchonin, Nabokovin ja muiden postmodernistien genre-sekoituksiin verrattu Icelander oli mielestäni tavoitteiltaan maltillisempi. Teos on viihdyttävä fantasiatarina vaihtoehtoisessa todellisuudessa sijaitsevasta Islannista, hieman samaan tapaan kuin Michael Chabonin The Yiddish Policemen’s Union sijoittuu vaihtoehtoiseen Alaskaan ja maailmaan, jossa Israelia ei koskaan perustettu.

Icelander on Chabonin kirjan tavoin dekkari, tosin se korostaa fantasiaa pastissin sijaan: jos Chabonin teos jäljittelee noir-kerrontaa täydellisesti, Longin kirjassa juoni on vain yksi mukaansatempaava osa mielikuvituksellista ja mytologista maailmanrakentamista.

Jonkinlaista itsetietoista pulp-henkeä tarinassa silti on: tinttimäinen (jos Tintti olisi kovaksikeitetty, naispuolinen ja viinaanmenevä) päähenkilö ratkoo ystävänsä murhaa. Taustalta paljastuu hänen holmesmaisesti rikoksia ratkoneen antropologi-äitinsä Emily Bean-Ymirsonin sekaantuminen Vanaheimin maanalaisen valtakunnan elämään. Tapahtumiin sekoittuu kaikkitietävänä esiintyvä, mutta epäluotettavuuttaan erinäisin keinoin korostava kertoja, joka viittaa päähenkilöön vain epiteetillä “Our Heroine”, hiukan samaan tapaan kuin Jacques Roubaud’n kertoja Hortense-romaaneissa. Teos onnistuu myös vinoilemaan lempeästi (kenties ja mitä luultavimmin tietämättään) pohjoismaisen jännityskirjallisuuden ryppyotsaisille teemoille, maisemille ja henkilöhahmoille.

Haastattelussa Long paljastaa, että väitöskirjan kirjoittaminen on ollut muun kirjoitustyön esteenä, mutta kaksi uutta romaania on kuitenkin valmiina ja odottaa kustantajaa. Icelander ilmestyi Dave Eggersin McSweeney’s-imperiumin ja Groven yhteisimprintin suojissa, toivottavasti myös uudet romaanit, sillä McSweeney’sin kirjoja kehtaa ostaa paperisinakin.

On hyvä, että Long kirjoittaa taas. Mielikuvitusta haastavaa mutta silti sopivan kevyttä viihdekirjallisuutta on tarjolla aivan liian vähän.

Kommentointi on suljettu.