Apeiron

En kierrä sinua tuhatta vuotta
niin kuin suurta tornia.
En laula pitkän nimesi virttä,
jonka haukka hakee tuulelta.

En usko sinuun, poissaoleva —
ja silti, pyhiinvaeltaja,
käyn laskevan kajosi kaarta,
merkiten matkasi asemia:

jos olet, kaunein, rakkaus, luoja,
jos aika ja luonto on sinusta,
et ole olevan alla, et yllä,
et sano ei etkä kyllä —

et lainaa vain siivelle viimaa:
koko armosi linna on ilmaa,
ja missään ei maata, merta liitä
muu kuin erotus yhteen.

Kommentointi on suljettu.